Pyhitysliike

Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Aiheet Suuret herätykset Uskonpuhdistus
Teologia Viisi pääperiaatetta Adiafora Pelastusvarmuus Uskovien kaste Protestanttinen kirkko-oppi Yleinen pappeus
Pääsuuntaukset Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Helluntaiherätys Kalvinismi Luterilaisuus Metodismi Vapaat suunnat
Alasuuntaukset Herrnhutilaisuus Hussilaisuus Valdolaisuus Kveekarit Katolis-apostolinen kirkko Pietismi Suomen herätysliikkeet Plymouthin veljet Pyhitysliike Raamatuntutkijat Seitsemännen päivän adventismi Schwenckfeldiläisyys
Yleiskristilliset liikkeet Karismaattinen liike Uskon Sana Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
Muut liikkeet Arminiolaisuus Fundamentalismi Liberaaliteologia Puritanismi Radikaalipietismi Uusprotestantismi Kotikirkot
Aiheesta muualla
n k m

Pyhitysliike (engl. Holiness movement) on vuonna 1867 alkunsa saanut amerikkalainen liike, joka syntyi vastareaktiona metodismin maallistumiselle. Liike korosti uudestisyntymisen ohella ”toista siunausta” eli kertakaikkista kokemuksellista pyhitystä. Pyhitysliike sai alkunsa New Jerseyssä järjestetyillä kesäjuhlilla. Juhlien seurauksena perustettiin National Holiness Association. Ensimmäiset pyhitysliikkeen kannattajat olivat metodisteja, mutta lyhyessä ajassa liike levisi myös muihin kirkkokuntiin. Vuosisadan vaihteessa Englannissa ja Yhdysvalloissa julkaistiin paljon kirjoja ja lauluja Pyhän Hengen toiminnasta.^[1]

Yhdysvalloista pyhitysliike levisi Englantiin, jossa ryhdyttiin järjestämään Keswick-konventteja vuodesta 1875 lähtien. Vuosien 1880–90 vaiheilla pyhitysliike oli levinnyt Yhdysvalloissa hyvin laajalti. Liikkeen kannattajilla oli neljä kustantamoa ja erilaisten lehtien lukumääräksi arvioitiin noin neljäkymmentä. Samaan aikaan liike kohtasi arvostelua, jonka vuoksi monet liikkeen kannattajat erosivat kirkkokunnistaan ja perustivat pieniä pyhitysseurakuntia eri puolille Yhdysvaltoja. Suurimmaksi pyhityskirkkokunnaksi muodostui Los Angelesissa perustettu Nazarene Church.^[1]

1. ↑ ^{a b} Ahonen 1994, s. 13–14.